Espoo tarvitsee puolustajansa

Me espoolaiset maksamme liki 200 miljoonaa euroa vuosittain muiden kuntien tukemiseen

Vapaus vaatii vaalijansa

Vapaus on tavoitetila, jota kohti yhteiskuntaa pitää rakentaa

Uskalletaan epäonnistua

Byrokratialla on toisinaan tapana torpata hyvät ideat


Last Posts

Ranskan interventiohanke

Ranskan presidenttipari hurmasi Suomen. Macronien hurmauksen taustalle on jäänyt paljon mielenkiintoisia ja kiisteltyjä asioita, joista korviini asti ei ole kantautunut minkäänlaista kaikua. Se on yllättävää, koska Suomessa ollaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa poikkeuksellisen herkkähipiäisiä.

Marcon vakuutteli, että Ranska on valmis interventioon, mikäli Suomi on uhattuna. Tämä ei ole vähäpätöinen ilmaisu monessakaan mielessä. Ensinnäkin Ranska on eurooppalaisittain sotilasmahti: ydinaseita sillä on ollut jo pitkään, niin kuin omaa hävittäjätuotantoa kuin kuuluisa muukalaislegioonakin. Suomen näkökulmasta tämä on poliittisesti järisyttävää.

Suomalaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liturgiaan on viime vuosina kuulunut hokema, että Suomi ei ole sotilaallisesti liittoutunut maa. Aika ajoin tämä muotoilu uudistetaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Nyt kuitenkin presidentti Macron ilmoitti, että Ranska on valmis interventioon. Uutinen ei tarkemmin kerro, millaiseen interventioon Macron viittaa, mutta ainakin antaa ymmärtää, että kyse voisi olla myös puhtaan sotilaallisesta interventiosta. Voiko konkreettinen interventio muuta ollakaan?

Joidenkin harmiksi Suomi liittoutui poliittisesti eurooppalaisten valtioiden kanssa vuonna 1995 liittymällä Euroopan Unioniin. Lissabonin sopimuksen myötä liittoutuminen sai myös sotilaallisen ulottuvuuden kuuluisan avunantolausekkeen myötä. Myös Macron viittasi Lissabonin sopimukseen puhuessaan mahdollisesta interventiosta.

Nähdäkseni Suomi on viimeistään nyt sotilaallisesti liittoutunut Suomen lähtiessä mukaan Ranskan vetämään interventionhankkeeseen – vaikka hanke olisikin paperitiikeri tässä vaiheessa. Samalla toki jää sellainen maku, että Suomi menee mukaan Ranskan hankkeeseen, koska Natoon ei uskalleta mennä. Oli miten oli, tämä ehdottomasti parantaa Suomen puolustusta ainakin (suur)strategisella tasolla, tulevaisuudessa ehkä ihan kivääritasollakin.

Miksi suomalainen vasemmisto on ollut hiljaa tästä? Paavo Väyrynen ei sentään petä, sillä hän sentään kirjoitti 29.8.2018: ”Euroopan unionia ei pidä ryhtyä kehittämään aluepuolustuksen järjestelyksi, eikä sotilasmahdiksi, joka puuttuisi aseellisesti lähialueiden kriiseihin.” Olisi kiva tietää, mitä nämä Paavo Väyrysen lähialueet ovat ja mitä eivät ole. Olisiko vaikka Ahvenanmaan miehittäminen keltaisen valtion toimesta sellainen, johon EU:n ei pidä puuttua?

Voisiko kyse olla siitä, että Sauli Niinistö on saanut rakennettua niin vahvan karisman ulkopolitiikan johtavana henkilönä, ettei pikavoittojen toivossa kannata alkaa haastamaan häntä? Pikavoittoja kun on saatavissa tällä hetkellä paljon muustakin; hallituksen tietyt esitykset ovat kiisteltyjä. Kuitenkin hyvin tiedetään, että suomalaisilla on ollut pitkään halu liitoutua kaltaistensa kanssa – keskeisin syy liittyä Euroopan unioniin oli juuri se, että se toisi jonkinlaista turvaa Suomelle.


Comments